Imperiumin vastaisku

Mä oon Jäbä. Mun lempiohjelmia on kaikki missä on eläimiä ja lapsia. Nyt yllätin äiskän ja katsoin telkkarista star warsia. Imperiumin vastaiskua, vaikka tähän saakka oon tykännyt vain Sampon hauskoista kotivideoista. Se star wars oli jännä, siellä lenteli sellaisia hassuja juttua joita piti välillä ihan pää pystyssä seurata. Jännä ohjelma.

Lisää valokuvia keppuleikeistä

Iskä oli etätyöpäivällä kuukausi sitten ja ruokatauolla kävi sitten ottamassa muutamia kuvia meistä, minusta ja veljestä keppileikeissä.

Tässä teillekin makupaloja niistä. Oli muuten HAUSKAA!!

Muutamia hauskoja valokuvia

Iskä on taas kuvaillut mua ja veljeä... tässä teillekin näytille.

Jäbä the Pommi

Mä olen pommi. ainakin iskän sanoman mukaan. En oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta ehkä sillä mun vauhdilla ja lennokkuudella on vähän jotain tekemistä sen kanssa. Mä kerron miten se menee.....

Se menee silleen että aamulenkiltä tullessa mä saan aina hepulin. Sellaisen kunnon juoksuhepulin, jossa mä vedän takkaa ympäri pitkin olohuonetta, ruokailutilaa, keittiötä ja eteistä häntä jalkojen välissä ilman aivoja. Vauhtia riittää enemmän kuin perus luotijunassa, ketteryys on iskän mukaan kymppi, sen verran räväkästi mulla kääntyy suunta ja vauhti muuttuu. Siinä on tehopainosuhteessa useampi urheiluauto kovin kevyttä kamaa ja suhteellisessa kiihtyvyydessäkin jäävät sitten pahasti jälkeen. Veli on mua nopeampi ulkona mutta ei sisällä, nopeampi mutta ei ihan niin ketterä kuin minä.

Mä loikkaan aina isona pommina sänkyyn aamulenkin jälkeen. Isona pommina silleen että iskä varmasti herää. Ihan varmasti. Jos taas iskä on sohvalla niin mä ampaisen siihen viereen silleen että meinaa aamupala lennellä mahasta. Oikeasti mä luulen että iskä tykkää siitä kun mä etsin sen aina heti ensimmäisenä lenkin jälkeen vaikka se aina mua komentaakin kun pommeilen.

Mä osaan myös olla videoneuvottelupommi. En siis kemiallinen ase kuten iskä kuvasi aikaisemmin, vaikka sekin onnistuu välillä tosi hienosti. Mutta siis olen pommi myös toisella tapaa. Iskällä on täällä kotikonttorilla tosi paljon videopalaveria. Se istuu kuulokkeet päässä varmaan 5-8 tuntia päivässä. No mua kiinnostaa välillä ihan hirmuisesti mitä se iskä tekee. Käyn siellä katsomassa välillä ja käyn tökkimässä iskää käteen. ainakin kymmenen kertaa olen mennyt itse kanssa videoneuvotteluun, se yksi setä siellä ruudun toisella puolella oli aika hassu, kun se keskeytti puheen kokonaan ja kysyi mun nimeä. Se oli hetken ihan hiljaa ennen sitä. Mä osasin siis tehdä hyvän palaveribombauksen. Oonhan mä filmaattinen ja fiksukin mutta oli se setä aika hassu silti. Mä sain koko palaverin hetkeksi haltuun.

Toisen kerran yksi täti meinasi vetää kahvin väärään kurkkuun kun mä ilmestyin kuvaan. Mä kävin tökkimässä sitä näyttöä kuonolla mutta se ei ollut kosketusnäyttö ikävä kyllä.

No, mä jatkan nyt aamu-unia tässä ja varmaan iltapäivällä käyn taas sit piristämässä iskän palavereita.

-Jäbä-

Kesän näytelmiä

Mä olin näytelmissä. Kesällä. Se oli joku semmoinen "Hey, No L.A" niminen paikka.... vai oliko se Heinola? se taitaa olla englanniksi tuollainen nimeltään. Noh, siellä näytelmissä mun täti kuljetteli mua sellaisessa aidatussa alueessa ja esitteli mulle kaikkia niitä ihmisiä jotka oli siellä ympärillä. Siellä oli paljon kivoja ihmisiä, niitä oli kiva katsella. Sit mut nostettiin sellaiselle pöydälle. Siitä näki kaikki ihmiset tosi hyvin. Mua aseteltiin vielä parempaan asentoon, jotta näin tosi hyvin ja ryhdikkäästi siitä joka suuntaan. Ainoa mikä ihmetytti oli se että mut laitettiin sivuttain sitä yhtä isoa miestä kohti. Mä en ihan nähnyt sitä kunnolla kun kuonon alta pidettiin kiinni. No se pikku hetki siinä pöydällä meni ihan ok, ei siinä mitään. Sitten pääsin taas juoksemaan iloisena sinne kehään. IHAN MAHTAVAA!!! Tosin mun Annetäti oli sitä mieltä että mun pitäis oppia vähän liikkumaan rennommin ilman liiallista innokkuutta kehässä. Mut mä oon vielä niin pieni. En ole tylsä aikuinen enkä sellaiseksi haluakaan.

Mä sain jonkun sellaisen lapun missä oli EH. Siellä lintupaikassa (Kotka) oli kanssa samat kirjaimet mun lapussa eli EH. Kai musta jotain ERIä haluttaisiin ja jotain serttejä. Iskä tulee aina jostain vyökokeista serttien kanssa, kait ne on sama asia. En mä ymmärrä mutta mun turkkia, sen väriä ja mun rakennetta on kehuneet kaikki jotka ilmeisesti ymmärtää jotain pienestä villakoirauroksesta.

Noh, nyt mulla on sitten sellainen nysäturkki, varmaan siksi että se vahvistuu ja vähän karkenee. Turkin lä´htö aiheutti iskän mukaan sen perinteisen villakoiramaisen efektin: Vauhti ja aktiivisuus nousi kymmenen tasoa ylöspäin. Nyt se on jo vähän tasoittunut mutta siltikin on vielä vauhtia päällä ja paljon.

Mun iskän kasvattaja osti mulle ihanan kanafileepussin. Oltiin siellä teltassa siellä heinolassa. Ja mua trimmittiin siellä. En tykännyt oikein kun oli niin kuuma mutta silti siellä oli ihan kivaa. Ne kanafileet oli tosi hyviä!!

Sain samalla reissulla myös muuta herkkua. Sellaisen pienen jätskipallon pehmiskopista. Se oli tosi hyvä, mua ei oo aikaisemmin tuolleen huomattukaan. Tykkäsin tosi paljon siitä. helteellä se oli ihan mahtavaa.

-Jäbä-

Myrkyllinen koira

Mä oon kuulemma myrkyllinen ja tappava koira. Niin iskä väittää... mutta en mä sitä tahallani tee. Täytyy kertoa koko juttu. Se alkoi siitä kun äiskä kävi taas yksi päivä ostamassa niitä "luita". Purujänteitä sieltä mun shoppailukaupasta. Sieltä just minne mä oon muutaman kerran päässyt käymään.

No äiskä antoi meille niitä luita ja veljen kanssa syötiin niitä. Jotenkin mun maha ei tykännyt niistä vaikka mä tykkäsinkin. Menin nätisti äiskän viereen ja nousin siihen sohvan selkänojalle. SUHHHHHHHH pieni vieno takatuuli kuului jostain ja äiskä muuttui vihreäksi. Ei se mun mielestä kateutta ollut, ei mun luu niin hyvänmakuinen äiskän mielestä ole. Ja ainakaan pienen koiran mielestä sellainen kurkun selvittely, nenästä kiinni pitäminen ja yskiminen ei kuulu varmaan kateuteen. Vai mitä mieltä olette?

Nyt sitten iskä on ollut kotona etätöissä. Työpaikalla on kuulemma sisäilmaongelmaa. Iskä väitti mulle tuossa yksi päivä kun taas tuli se SSSUUUUUHHHHH ääni moneen kertaan että mä teen tänne iskän työhuoneeseen huonomman sisäilman kuin mitä on sen työpaikalla. Mutta se varmaan vaan sanoo niin. Ei pienen koiran nukkumisessa ja paineen tasauksessa voi olla mitään kauhean pahaa.... ainakaan mun mielestä. Iskä ehkä oli eri mieltä kun se säntäsi naama vihreänä etsimään tulitikkuja....

Veljellä on oma kaappi, se on kanssa sellainen erikoinen paikka. Iskä sanoo sitä kaasukammioksi aina välillä. Mutta onneksi ne luut ei aiheuta paineita jatkuvasti, ainoastaan harvoin.

-Jäbä-

Pallopuu

Mun ukin ja mummin luona kasvaa puu jossa on palloja!!! Juu, ihan tosi! Ne on ihan mahtavia. Se puu tiputtaa niitä maahan ja mä leikin veljen kanssa niillä. Keksin tämän jutun vasta ihan muutama viikko sitten ja oikeastaan mua ihmetyttää se miksen ole aikaisemmin keksinyt tällaista. Ja sitä mä en ymmärrä miksi iskä ja äiskä oli ihan kippurassa nauramassa mulle ja veljelle.... Veli ei niistä palloista niin paljon välittänyt mutta mun mielestä ne oli tosi maukkaita. Ja niiden kanssa oli ihan mahtava leikkiä!!

Mun kesältä on vielä monta asiaa kertomatta. Nyt seuraavien lähivikkkojen aikana lupaan rustailla blogiin lisää juttuja.

-Jäbä-

Aamupalasta

Tänään syötiin iskän kanssa aamupalasta. Aamupalasta oli hyvää, rahkaa. Tai korjataan sen verran että iskä söi ja me veljen kanssa maistettiin jälkkäriksi.

Ei mulla muuta nyt.

-Jäbä-

Lomailu on rankkaa

Nyt tapahtuu jotain ihan kummallista. Nämä isot ihmiset on meidän kanssa melkein jatkuvasti. Ne on poissa huomattavasti lyhyempiä aikoja kuin mitä ne on olleet ennen sitä loma-juttua. Lomajuttu on rankka.... mua kuletellaan ja harjaillaan ihan jatkuvasti. Yhtään en saa nukkua vaikka kuinka tekisi mieli. No jos totta puhutaan niin pikemminkin mua ei vaan nukuta. Mun tädin koirat ne hauskat Maissi ja Suski oli meidän kanssa siellä pitkän automatkan takana. Meillä oli tosi kivaa siellä, tytöt on hehkeitä ja muutenkin varsinkin sen Maissin kanssa on kiva leikkiä. Se isompi vaalee joka on saman värinen mun kanssa, alkaa aina komentamaan mua kun yritän leikkiä Maissin kanssa. Se ei kai tykkää siitä että muut leikkii, tai sitten me junnarit pidetään vaan liian kovaa metakkaa ja se haluaa nauttia hiljaisuudesta enemmän.

Me käytiin lomalla katsomassa merihevosia. Tai siis ne oli sellaisia nelijalkaisia normaaliotuksia, mutta se oli joku seahorse week siellä Hanko-paikassa. Äiskä oli ensiksi vähän nitrona että miten mie suhtaudun niihin hevosiin, mutta eihän ne nyt olleet kuin normaalia koiraa vähän isompia.... ja ne haisivat vähän erilaiselta. Mutta oikeastaan jos totta puhutaan niin en mie niistä nyt juurikaan välittänyt, mitä nyt vähän niitä vaan kattelin ja ihmettelin. Tosin ne jätti sellaisia mukavan tuoksuisia juttuja sieltä hännän alta ja äiskän piti komentaa mua ihan kunnolla kun yritin syödä niitä.. ne tuoksu vaan niin tosi hyvältä. Äiskällä ja iskällä oli vähän sellainen ilme että ne saattaisi päästää aamupalan takaisin ulkoilemaan jos mie söisin sitä juttua ja menisin nuolemaan niiden naamoja.

Hanko-jutussa oli tosi paljon niitä äiskän ja iskän lempijuttuja, punkkuja. Käytiin iskän kanssa lenkillä ja äiskä kiljuu keittiössä että mun turkissa on punkkeja. Se ei vielä ole oppinut että ne on punkkuja kaikki. Ainakin ne jättää paperiin sellaisen samanlaisen ja värisen jäljen mikä tuli silloin kun iskä kaatoi sen punkkulasin pöydälle. Tosin se läiskä oli aika paljon isompi. Äiskä kaivoi mun turkista kaksitoista punkkua.... ne kaikki ryömi siellä, onneksi ne eivät olleet ehtineet kiinnittyä mun nahkaan. Iskä tutki Bonon ja Bonossa ei ollut yhtään. Suskikoirassa oli kahdeksan ja Maississa oli yksi. Eli tässä nähdään että punkuilla on hyvä maku, vain blondit kelpaa. Mut mä en välitä niistä punkuista oikein, äiskä aina juoksee kohti niiden punkkupihtien kanssa ja on ihan outona. Meinaa ilmeisesti pökrätä silloin kun on oikein sellainen iso ja syönyt punkku. Iskä tappoi yhden tosi ison punkun, se oli senttimetrin mittainen sen peräpään kanssa. Se poltti sen takassa paperin kanssa.

Hanko-jutussa oli kivaa. Mie opin paljon uusia asioita. Siellä oli sellaisia pahalta haisevia ja äänekkäitä venejuttuja joilla oli käryävä juttu siellä perässä. Ja ne piti pahaa ääntäkin. Mutta äkkiä mä niihin totuin. Mua ihasteltiin tosi paljon siellä, kaikki melkein halus silittämään vaan mua. Veli oli taustalla kun kaikki näki vain mut. OLenhan minä komea poika!!

Äiskä osti herneitä ja syötti niitä mulle. Ne oli tosi hyviä! Syön myös mustikoita ja mansikoita, jos niitä vähän murskaa ensiksi että saan sen maun niistä. Sitten mä opin sen että sellainen keltainen pallo on kova juttu.... se on kai joku tennispallo. Se on sitä samaa urheilua missä niiden ihmisten päät kääntyy vaan oikeelle ja vasemmalle, ihan niinkuin mun pää silloin kun joku asia kiinnostaa tai ihmetyttää. Suski ja Maissi lähtivät kotiin ennen meitä, ja se seuraava päivä olikin mulla ja veljellä lepopäivä vaikka iskä yrittikin meitä kuljettaa lenkille. Leikittiin sitten puujunaa iskän perässä raahustaen koko lenkki. Meitä vaan väsytti ja paljon. Joskus on hyvä levätäkkin ja onhan se iskä oikeassa kun se sanoo että väsynyt villakoira on onnellinen villakoira.

Tuuh ja puuh.... vielä on yksi juttu, ennen kuin mie lähden äiskän ja iskän kanssa kaupunkilenkille. Meillä kävi sellainen ihana Cida-villis. Se on iskän kummitytön koira ja mie olen siihen tosi rakastunut. Iskä kyllä komentaa mua kun mie olen vähän liian kova näiden otteideni kanssa mutta pikkuhiljaa miekin opin kun se Cidakin on monta kertaa mua kouluttanut. En mie sitä pelkää mutta se on NIIN ihanan hurja nainen!! Iskä sanoi että se laittaa vielä meidän touhuista videon tähän perään. Katsokaa meidän kesätouhuja.

-Jäbä-

ja se linkki videoon:
https://youtu.be/2JTpCSUwgjI

Vähän lisää keppuleikkejä

Ja toinen iskän kuvaama ja editoima video. Yhdessä kohdassa mun veli on ihan kuutamolla kun keppu onkin mulla :)


https://www.youtube.com/watch?v=3LlyrtNc6jc

keppileikkejä takapihalla

Veli on niin nopea mutta kyllä minäkin kepun joskus saan aina välillä. Mutta ei sillä niin väliä ole, on vaan hauska juosta ja riehua!

Iskä osti sellaisen halvan kamerajalustan, se kuvaa niitä miekkajuttuja välillä ja meitä myös. Se sanoi laittavansa tähän mukaan jonkun videonpätkän kanssa.

Tässä vielä linkki josta videon näkee isommalla tarkkuudella.
http://youtu.be/gnIdTN_Opkc

Luonnonläheisyyttä lenkillä

Me löydettiin kaksi päivää sitten veljen kanssa lenkillä sellaisesta puskasta kavereita! Nää kaverit ei olleet sellaisia pitkäkorvaisia vaan näyttivät enemmän karhulta... tai siis joltain... en mie tiedä. Iskä kertoi niiden olevan supikoiran pentuja. Kolme niitä oli siellä, tummat silmät mustan ruskea karva ja korvissa pienet valkoiset tupsut. Iskä huolestui heti ja komensi meidät pois sieltä. Ei siellä ollut kuin ne kaverit, tosi pienet kaverit vielä. Mutta iskän mukaan sieltä olisi voinut tulla niiden äiti kanssa leikkimään meidän kanssamme. Siksi meidät kytkettiin hihnaan. Velikin ihan nätisti kävi vain haistelemassa niitä kavereita, ei siinä mitään olisi ollut mutta iskä nyt on vähän tylsä ihminen aina välillä.

Toinen tapaus oli tänä aamuna aamulenkillä. Tää oli niitä pitkäkorvaisia juttuja jotka pomppii ja sinkoilee mihin tahansa. Mie en tiedä oikein mitä ne on, mutta kovin niillä on aina kiire. Ja kummallisen kokoisia ne on. Iskä puhuu aina jostain pistemäisestä rusakkokeskittymästä, kun se kerran näki yhden rusakon profiilin, jolla oli 14 korvaa. Sitten kun meni kohti niin se läjä hajosi eri suuntiin todella vauhdikkaasti. 7 rusakkoa pistemäisessä kasassa ja puh, ne vaan menee jonnekin. Mutta tänään siis oltiin veljen kanssa hihnassa ja veli haisteli siinä jotain kiveä. Kiven takaa sitten singahti sellainen pikkukorvajuttu aika kovaa eri suuntaan kuin missä me oltiin. Veli meinasi sännätä perään, mutta muisti olevansa flexissä ilman että flexi tempaisee takaisin. Mie pompin kahdella jalalla ja yritin nähdä paremmin mihin se korvajuttu juoksee.

Mie taidan olla lintukoira. Mun mielestä on kiva tiirailla niitä hassuja siipijuttuja jotka lilluu tuolla taivaalla. Kovasti aina kuono ylhäällä niitä katselen ja vilkuilen. Muutaman kerran olen yrittänyt jo kiinnikin saada. Mulla on iskän mukaan jokin kummallinen saalistusvaisto. Kaikki mikä liikkuu on sellaista mitä pitää yrittää saada kiinni. Ja ottaa tietenkin suuhun. Iskä ja äiskä on olleet välillä sydän kurkussa ampiaisten ja mehiläisten kanssa. Iskä on jo yhden mehiläisen poiminut mun suusta kun haukkasin sellaisen viime syksynä. Onneksi se ei ehtinyt pistää mua suuhun. Ne kovasti yrittää kouluttaa mua, toivotaan että ne onnistuu siinä todella hyvin.

Mulla on myös oma TV. se on meidän takapihan ovi. Ovessa on se lasijuttu melkein maahan asti ja mie aina istun siinä edessä katselemassa. Mun TV:stä tulee joskus pelottavaa ohjelmaa. Jos siellä naapurin setä maalaa pitkällä katkovarrella niin silloin mie välillä puhahdan ja puhisen sekä siirryn sohvan taakse piiloon kattomaan. Välillä taas nousen seisomaan kahdella jalalalla ovea vasten jos se varakka siellä takapihalla pomppii. Iskän mukaan se on varis tai harakka (kumpikin aina välillä) mutta mun mielestä se on varakka kun en ole oppinut tuntemaan niitä vielä. Sit siellä takapihalla käy välillä iskä sellaisen työnnettävän ja säksättävän kärryn kanssa. En mie muuta tiedä mutta aina silloin sen jälkeen se vihreä juttu on tosi lyhyt ja meillä on tosi kivaa juosta. Iskä ei ota meitä sinne ulos silloin kun se työntelee sitä kärriä, kuulemma voisi sattua jotain. Bono on ollut joskus mukana mutta silloin iskä aina pysähtyi komentamaan että "keppi pois leikkurin edestä"... kerran näin ikkunasta kun iskä ajoi sellaisen kepin päälle vahingossa ja se lensi tosi vauhdikkaasti palasina eri suuntiin. Ehkä on turvallisempaa vaan katsella sisältä sitä työntöjuttua niin ei satu.

-Jäbä-

Mun askartelut ja seuraus niistä....

Iskän kuulokkeet eivät olleetkaan sitten ainoat askartelun kohteet. Äiskän vuoro oli puhua jostain karvahatusta ja rukkasista, vaikka kyllä mie sen tiedän ettei äiskäkään ole tosissaan. Nimittäin kahtena peräkkäisenä päivänä olin tuhonnut äiskän kengät. Kahdet kengät. En ollut purrut kenkiä mutta ne kenkien pehmusteet sieltä pohjallisesta olin repinyt pois kokonaisuudessaan ja äiskän mukaan ne kengät lentää jonnekin kaatopaikkajuttuun kun niitä ei voi käyttää enää ilman pehmusteita.

No, niinhän siinä sitten kävi että palattiin takaisin vanhaan järjestelyyn eli mut pistettiin omaan eriöön sinne makuuhuoneeseen portin taakse. Siellä mie nukun radion kanssa päivät ja näen mukavia unia. Siellä on paljon leluja sekä muita virikkeitä. Ja tuhojakaan en ole sen jälkeen tehnyt yhtään. Tosin olin yhden iskän takin repinyt tuolilta alas ja nukkunut sen päällä.

-Jäbä-

Matkailua ja takapihatoimintaa.

Lauantai oli hassu. Siis se yksi lauantai josta on jo aikaa... Iskä otti meidät aamulla lenkille, me herättiin aika aikaisiin jotenkin. Se ei tuntunut oikein normaalilta herätysajalta koska iskä heräsi ennen mua. Se rapsutti mut hereille. En muista milloin olisi silleen käynyt aikaisemmin, eikä muista kyllä iskäkään. Aamulenkki oli lyhyt, sellainen 35 minuuttia iskän kellon mukaan. Sitten ne äiskän kanssa laittoi meidät sinne auton takakonttiin ja lähdettiin liikkeelle.

Automatkalla mie nukuin. Voi luoja mie nukuin ja nukuin. Mutta ei mua sitten niin kauhean kauan malttanut väsyttää. Olin tosi virkeä ja veli meinasi romahtaa henkisesti kun häröilin siellä kontissa. Mutta hyvin tultiin toimeen ja juttuun. Takana olevista autoista iskä bongasi aina hymyjä ja vilkuttelua liikennevaloissa. Ihmiset katseli mua ja mä katselin niitä siellä lasimetallikuution sisällä. Hauskaa oli, ainakin niillä. Mun mielestä matkalla on aina ihan mahtava katsella maisemia, tykkään siis matkustaa autolla.

Äiskä ja iskä jätti meidät sitten autoon ja parkkihalliin. Vesikuppi saatiin ja ne jätti myös ikkunoita auki. Kylmähän siellä oli, ei ainakaan liian kuumaa onneksi. Ja jonkun lapunkin ne kirjoitti sinne etu ikkunaan jostain koirista autossa ja puhelinnumeron.

Ne kävi jossain verkkokaupassa. Mie olisin halunnut sinne mukaan ihan hirmuisesti ja samoin kyllä velikin, mutta ei me tällä kertaa päästy. Sitten alkoi ajomatka takaisin. Äiskä lenkitti meidät matkalla ja saatiin taas uusia paikkoja sekä hajuja, vähän reviirin laajennusta :)

Oonko muuten kertonut että mie olen ollut iskän apuna sokkelin rappauksessa? Mie osaan tosi hyvin sekoittaa sitä laastia. Tai siis omasta mielestäni, iskä ei ollut ihan niin iloinen kun ajattelin sillä laastilastalla sekoittaa laastia. Mie otin sen suuhun jä läksin kulettamaan sitä pois... Iskä vaan oli nopeempi ja ehti sen sitten ottaa pois. Tylsää. Mie olisin halunnut auttaa. Veli toimi tosi hyvin apuna siinä sitten tai siis korvikkeena, juostiin siellä takapihalla rinkulalelun kanssa pitkät pätkät. Niin kauan että piti mennä varjoon läähättämään ja juomaan vettä.

Askartelua

Iskä tuli eilen kotiin töiden jälkeen. Oltiin veljen kanssa ovella ihan normaalisti vastassa. Iskä sitten astui yhden muovijutun päälle... se nosti sen ja ihmetteli että mikä se oikein on.... sitten se meni mun pedille ja löysi sieltä sen pääjuttunsa. Se mutisi jostain kuulokkeista ja hetken aikaa se kattoi mua ja mutisi samalla jostain karvarukkasista. Se kuulosti aika uhkaavalta, mutta kyllä minä tiedän ettei se ihan vakavissaan ollut.

Ne oli iskän kuulokkeet. Jotkut nokian bluetoothkuulokkeet kait, mitä se käyttää aina toisinaan ulkona tai lenkillä. Tai siivotessaan. Olin vähän askarrellut niiden kanssa. Iskä ei tiedä, mutta kyllä minä vaivaa näin että sain ne poimittua sieltä korkealta pöydältä omaan käyttööni. Oikein maukkaan ne oli, varsinkin ne kumiset korvanapit. Ne lin saanut kanssa irti. Ja kunnollahan minä niitä olin järsinyt. Iskä mutisi aika monta kertaa vielä karvahatusta ja rukkasista, mutta sit se oli ihan normaali kun lähdettiin lenkille. Sillä on kummallinen huumori, luulen.

Se sanoi kyllä että kohta jos ei askartelut lopu, niin mut pistetään takaisin portin taakse päiväksi.

Saturday night chat with Jäbä

Hei ja tervetuloa lauanta-illan puheohjelmaan. Tänään meillä on vieraana Jäbä, keskikokoinen villakoirauros. Tervetuloa!

Aloitetaan helpolla kysymyksellä... mitäpä kuuluu Jäbä?

Hyvää kuuluu! Mua ruokitaan riittävästi ja saadaan veljen kanssa kaikkia herkkuja kuten luita ja purujänteitä. Lelujakin on enemmän kuin riittävästi. Ja äiskä kierrättää niitä silleen että osa on vähän aikaa jäähyllä ja osa taas sitten käytössä. Osa on myös parsintajonossa kirjahyllyssä.

Parsintajonossa? Eikö nykyään lelut enää kestä yhtään?

Kyllä ne kestää mutta välillä mennään veljen kanssa kovaa rinnakkain samasta lelusta kiinni pitäen. Sitten kun jompikumpi siirtyy eri suuntaan, kokee lelu vastakkaisiin suuntiin suuntautuvat voimavektorit. Pallon kanssa ei ole tätä ongelmaa.

Pallon? Kuvaile suhdettasi palloihin?

No, meillä on sellainen ihana jalkapallo joka on samalla pehmeä. Ikeasta. Iskä sen osti aikoinaan veljelle, joka ei siitä ihan mielettömästi tykännyt mutta silti leikki sillä toisinaan. Se on mun lempileluja possujen ohella. Kiinnostus palloihin alkoi kait viime syyskuun lopussa kun löysin tennispallon lenkillä. Otin sen suuhun ja kuljettelin sitä ihan pentuna n. 500 metriä kotipihaan asti. Se on mun ensimmäinen muistikuva palloista.

No entä sen jälkeen? Miten elämä pallojen kanssa on jatkunut?

Siinähän se on mennyt, niitä on kiva kuljetella ja erityisesti hakea silloin kun iskä niitä heittelee. Takapihalla varsinkin mennään veljen kanssa pallon perässä kovaa. Tosin iskä tekee niin että se heittelee ensiksi veljelle kepin ja sitten vasta minulle sen pallon. Niin ei tule sitten riitaa leluista.

Takapihalla leikkimisen ohella varmaan lenkkeilette vielä paljon?

Kyllä, todella paljon. Hauskaa on lenkeillä. Oltiin muutama päivä sitten äiskän kanssa lenkillä ja äiskä näki ketun. Me emme nähneet sitä veljen kanssa mutta haistettiin. Ja jälkiä tottakai piti lähteä seuraamaan. Äiskä vain taisi tietää että seurataan niitä väärään suuntaan mutta se ei meitä haitannut. Näytettiin sitten äiskälle että tuota polkua pitkin se kettu tuli. Oltais haluttu sinne polulle mutta äiskä vei meidät tylsästi kotia kohti. Ja syömään.

No mitä muuta kuuluu elämään nyt kesän kynnyksellä?

Paljon kaikenlaista uutta. Iskä ja äiskä puuhaa enemmän nyt kaikenlaista hassua ja uutta ulkona. Välillä me olemme veljen kanssa sisällä kun kuulemma on vaarana sotkeutua. Tänäänkin iskä maalasi meidän terassia ja jouduin olemaan sisällä kun se puuöljy ei kuulemma ole terveellistä. Kait se iskä tietää parhaiten.

Kiitos Jäbä että tulit vieraaksemme! Mukavaa kesänalkua sinulle!

Kiitos. (psst...Mistä ne palkkioluut sai noutaa?)
 

Kuvasatoa Vappuviikonlopulta

Meillä oli ihan mieletön viikonloppu. Mun täti tuli ja katkoi mun karvat. Se toi tullessaan ne ihanat tytöt! Käytiin leikkimässä ulkona. Ja veljen kanssa peuhattiin koko viikonloppu. Äiskä ja iskä käytti meitä pitkillä lenkeillä ja nautiskeltiin leikkimisestä niiden isojen kanssa. Iskä otti sen mustan vehkeen ja otti paljon kuvia!