Mun synttärit

Mulla oli eilen synttärit. En tiedä olisko äiskä sitä muistanut mutta kun se tuli kotiin niin sillä oli joku kassi missä oli tosi hyvältä tuoksuvia juttuja. Mä en meinannut pysyä nahoissani. Äiskä vei meidät veljen kanssa ensiksi lenkille ja sitten tuli joku sellainen siistimisjuttu. Äiskä toi taas sen suristimen mun tassuille ja naamaan. Se sanoi sitä konetyöksi, eli konetyöt piti tehdä. Varmaan se jotain sellaista siistimistä on. Konetöiden jälkeen äiskä laski meidät takapihalle ja mun riemulla ei ollut rajaa kun iskä oli siellä työntämässä sitä kummallista surisevaa värkkiä joka trimmaa takapihan. Kait sekin jotain konetyötä on....

No, veli oli vuorossa seuraavaksi vaikka se ei olisi yhtään halunnut, se vaan vältteli äiskää mutta kolmannella käskyllä oli pakko mennä. Äiskän käskyjen kanssa ei ryttyillä. Eikä iskän. Nyt oon sitten tämän aamun vaan vanunut sohvalla ja nukkunut. Kyllä ne konetyöt sen verran tuppaa väsyttämään.

No, mutta melkein se paras meinasi unohtua. Äiskä sanoi että mä oon 2v, en ymmärrä mitä se tarkoittaa mutta varmasti jotain hirmuisen kivaa koska saatiin kakkua.... kakku!!

Kakku oli todella hyvä. Siinä oli sellaisia juttuja mitä ei ole saatu montaa kertaa: maksalaatikkoa vähän, kermaviiliä ja kanakierrettä kynttilänä. Tosi upea juttu ja hyvää oli. Se meni niin nopeasti! Mun mielestä synttäreitä tai 2V:tä voisi olla useamminkin kun saa noin hyvää kakkua aina!!

Iskä kuvasi vielä meidän herkkuhetken.

Uusia leluja!

Iskällä on aina sellaisia ihania pullojuttuja.... niitä on kahdenlaisia. Toiset on sellaisia isoja läpinäkyviä ja niissä lukee "kivennäisvesi" ja toiset on sitten sellaisia metallisia ja niissä lukee joskus joku "karhu" tai "sandels". Yleensä sellainen metallinen on iskällä kädessä silloin kun me käydään siellä kuumassa paikassa missä on nurkassa se sihisevä kasa.




Ne jutut on mun uusia leluja. Ne isot on vähän kivempia kun niiden kanssa voi hevostella ja heitellä niitä enemmän kuin niitä metallisia. Mutta mä tykkään niistä metallisistakin, yhdellä lenkillä löysin sellaisen ja kannoin sitä suussa yli 4 kilometriä kotiin. Iskä oli ihan ihmeissään, se sanoi että mä kohta pystyn maksamaan omat ruokani näillä. Sen jälkeen olen kuljettanut melkein joka kolmannelta-neljänneltä lenkiltä aina pullolelun kotiin. Iskä antaa mun hetken leikkiä niillä aina pihassa ja sitten se ottaa ne pois ja laittaa sellaiseen isoon kassiin.


Mä oon aika taitava niiden kanssa, osaan hakea niitä pitkältä ojasta ja iskä on tyytyväinen muhun. Mä kuuntelen tosi tarkkaan kun iskä kehuu mua.




-Jäbä-