Kesän näytelmiä

Mä olin näytelmissä. Kesällä. Se oli joku semmoinen "Hey, No L.A" niminen paikka.... vai oliko se Heinola? se taitaa olla englanniksi tuollainen nimeltään. Noh, siellä näytelmissä mun täti kuljetteli mua sellaisessa aidatussa alueessa ja esitteli mulle kaikkia niitä ihmisiä jotka oli siellä ympärillä. Siellä oli paljon kivoja ihmisiä, niitä oli kiva katsella. Sit mut nostettiin sellaiselle pöydälle. Siitä näki kaikki ihmiset tosi hyvin. Mua aseteltiin vielä parempaan asentoon, jotta näin tosi hyvin ja ryhdikkäästi siitä joka suuntaan. Ainoa mikä ihmetytti oli se että mut laitettiin sivuttain sitä yhtä isoa miestä kohti. Mä en ihan nähnyt sitä kunnolla kun kuonon alta pidettiin kiinni. No se pikku hetki siinä pöydällä meni ihan ok, ei siinä mitään. Sitten pääsin taas juoksemaan iloisena sinne kehään. IHAN MAHTAVAA!!! Tosin mun Annetäti oli sitä mieltä että mun pitäis oppia vähän liikkumaan rennommin ilman liiallista innokkuutta kehässä. Mut mä oon vielä niin pieni. En ole tylsä aikuinen enkä sellaiseksi haluakaan.

Mä sain jonkun sellaisen lapun missä oli EH. Siellä lintupaikassa (Kotka) oli kanssa samat kirjaimet mun lapussa eli EH. Kai musta jotain ERIä haluttaisiin ja jotain serttejä. Iskä tulee aina jostain vyökokeista serttien kanssa, kait ne on sama asia. En mä ymmärrä mutta mun turkkia, sen väriä ja mun rakennetta on kehuneet kaikki jotka ilmeisesti ymmärtää jotain pienestä villakoirauroksesta.

Noh, nyt mulla on sitten sellainen nysäturkki, varmaan siksi että se vahvistuu ja vähän karkenee. Turkin lä´htö aiheutti iskän mukaan sen perinteisen villakoiramaisen efektin: Vauhti ja aktiivisuus nousi kymmenen tasoa ylöspäin. Nyt se on jo vähän tasoittunut mutta siltikin on vielä vauhtia päällä ja paljon.

Mun iskän kasvattaja osti mulle ihanan kanafileepussin. Oltiin siellä teltassa siellä heinolassa. Ja mua trimmittiin siellä. En tykännyt oikein kun oli niin kuuma mutta silti siellä oli ihan kivaa. Ne kanafileet oli tosi hyviä!!

Sain samalla reissulla myös muuta herkkua. Sellaisen pienen jätskipallon pehmiskopista. Se oli tosi hyvä, mua ei oo aikaisemmin tuolleen huomattukaan. Tykkäsin tosi paljon siitä. helteellä se oli ihan mahtavaa.

-Jäbä-

Myrkyllinen koira

Mä oon kuulemma myrkyllinen ja tappava koira. Niin iskä väittää... mutta en mä sitä tahallani tee. Täytyy kertoa koko juttu. Se alkoi siitä kun äiskä kävi taas yksi päivä ostamassa niitä "luita". Purujänteitä sieltä mun shoppailukaupasta. Sieltä just minne mä oon muutaman kerran päässyt käymään.

No äiskä antoi meille niitä luita ja veljen kanssa syötiin niitä. Jotenkin mun maha ei tykännyt niistä vaikka mä tykkäsinkin. Menin nätisti äiskän viereen ja nousin siihen sohvan selkänojalle. SUHHHHHHHH pieni vieno takatuuli kuului jostain ja äiskä muuttui vihreäksi. Ei se mun mielestä kateutta ollut, ei mun luu niin hyvänmakuinen äiskän mielestä ole. Ja ainakaan pienen koiran mielestä sellainen kurkun selvittely, nenästä kiinni pitäminen ja yskiminen ei kuulu varmaan kateuteen. Vai mitä mieltä olette?

Nyt sitten iskä on ollut kotona etätöissä. Työpaikalla on kuulemma sisäilmaongelmaa. Iskä väitti mulle tuossa yksi päivä kun taas tuli se SSSUUUUUHHHHH ääni moneen kertaan että mä teen tänne iskän työhuoneeseen huonomman sisäilman kuin mitä on sen työpaikalla. Mutta se varmaan vaan sanoo niin. Ei pienen koiran nukkumisessa ja paineen tasauksessa voi olla mitään kauhean pahaa.... ainakaan mun mielestä. Iskä ehkä oli eri mieltä kun se säntäsi naama vihreänä etsimään tulitikkuja....

Veljellä on oma kaappi, se on kanssa sellainen erikoinen paikka. Iskä sanoo sitä kaasukammioksi aina välillä. Mutta onneksi ne luut ei aiheuta paineita jatkuvasti, ainoastaan harvoin.

-Jäbä-