Mun synttärit

Mulla oli eilen synttärit. En tiedä olisko äiskä sitä muistanut mutta kun se tuli kotiin niin sillä oli joku kassi missä oli tosi hyvältä tuoksuvia juttuja. Mä en meinannut pysyä nahoissani. Äiskä vei meidät veljen kanssa ensiksi lenkille ja sitten tuli joku sellainen siistimisjuttu. Äiskä toi taas sen suristimen mun tassuille ja naamaan. Se sanoi sitä konetyöksi, eli konetyöt piti tehdä. Varmaan se jotain sellaista siistimistä on. Konetöiden jälkeen äiskä laski meidät takapihalle ja mun riemulla ei ollut rajaa kun iskä oli siellä työntämässä sitä kummallista surisevaa värkkiä joka trimmaa takapihan. Kait sekin jotain konetyötä on....

No, veli oli vuorossa seuraavaksi vaikka se ei olisi yhtään halunnut, se vaan vältteli äiskää mutta kolmannella käskyllä oli pakko mennä. Äiskän käskyjen kanssa ei ryttyillä. Eikä iskän. Nyt oon sitten tämän aamun vaan vanunut sohvalla ja nukkunut. Kyllä ne konetyöt sen verran tuppaa väsyttämään.

No, mutta melkein se paras meinasi unohtua. Äiskä sanoi että mä oon 2v, en ymmärrä mitä se tarkoittaa mutta varmasti jotain hirmuisen kivaa koska saatiin kakkua.... kakku!!

Kakku oli todella hyvä. Siinä oli sellaisia juttuja mitä ei ole saatu montaa kertaa: maksalaatikkoa vähän, kermaviiliä ja kanakierrettä kynttilänä. Tosi upea juttu ja hyvää oli. Se meni niin nopeasti! Mun mielestä synttäreitä tai 2V:tä voisi olla useamminkin kun saa noin hyvää kakkua aina!!

Iskä kuvasi vielä meidän herkkuhetken.

Uusia leluja!

Iskällä on aina sellaisia ihania pullojuttuja.... niitä on kahdenlaisia. Toiset on sellaisia isoja läpinäkyviä ja niissä lukee "kivennäisvesi" ja toiset on sitten sellaisia metallisia ja niissä lukee joskus joku "karhu" tai "sandels". Yleensä sellainen metallinen on iskällä kädessä silloin kun me käydään siellä kuumassa paikassa missä on nurkassa se sihisevä kasa.




Ne jutut on mun uusia leluja. Ne isot on vähän kivempia kun niiden kanssa voi hevostella ja heitellä niitä enemmän kuin niitä metallisia. Mutta mä tykkään niistä metallisistakin, yhdellä lenkillä löysin sellaisen ja kannoin sitä suussa yli 4 kilometriä kotiin. Iskä oli ihan ihmeissään, se sanoi että mä kohta pystyn maksamaan omat ruokani näillä. Sen jälkeen olen kuljettanut melkein joka kolmannelta-neljänneltä lenkiltä aina pullolelun kotiin. Iskä antaa mun hetken leikkiä niillä aina pihassa ja sitten se ottaa ne pois ja laittaa sellaiseen isoon kassiin.


Mä oon aika taitava niiden kanssa, osaan hakea niitä pitkältä ojasta ja iskä on tyytyväinen muhun. Mä kuuntelen tosi tarkkaan kun iskä kehuu mua.




-Jäbä-

Imperiumin vastaisku

Mä oon Jäbä. Mun lempiohjelmia on kaikki missä on eläimiä ja lapsia. Nyt yllätin äiskän ja katsoin telkkarista star warsia. Imperiumin vastaiskua, vaikka tähän saakka oon tykännyt vain Sampon hauskoista kotivideoista. Se star wars oli jännä, siellä lenteli sellaisia hassuja juttua joita piti välillä ihan pää pystyssä seurata. Jännä ohjelma.

Lisää valokuvia keppuleikeistä

Iskä oli etätyöpäivällä kuukausi sitten ja ruokatauolla kävi sitten ottamassa muutamia kuvia meistä, minusta ja veljestä keppileikeissä.

Tässä teillekin makupaloja niistä. Oli muuten HAUSKAA!!

Muutamia hauskoja valokuvia

Iskä on taas kuvaillut mua ja veljeä... tässä teillekin näytille.

Jäbä the Pommi

Mä olen pommi. ainakin iskän sanoman mukaan. En oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta ehkä sillä mun vauhdilla ja lennokkuudella on vähän jotain tekemistä sen kanssa. Mä kerron miten se menee.....

Se menee silleen että aamulenkiltä tullessa mä saan aina hepulin. Sellaisen kunnon juoksuhepulin, jossa mä vedän takkaa ympäri pitkin olohuonetta, ruokailutilaa, keittiötä ja eteistä häntä jalkojen välissä ilman aivoja. Vauhtia riittää enemmän kuin perus luotijunassa, ketteryys on iskän mukaan kymppi, sen verran räväkästi mulla kääntyy suunta ja vauhti muuttuu. Siinä on tehopainosuhteessa useampi urheiluauto kovin kevyttä kamaa ja suhteellisessa kiihtyvyydessäkin jäävät sitten pahasti jälkeen. Veli on mua nopeampi ulkona mutta ei sisällä, nopeampi mutta ei ihan niin ketterä kuin minä.

Mä loikkaan aina isona pommina sänkyyn aamulenkin jälkeen. Isona pommina silleen että iskä varmasti herää. Ihan varmasti. Jos taas iskä on sohvalla niin mä ampaisen siihen viereen silleen että meinaa aamupala lennellä mahasta. Oikeasti mä luulen että iskä tykkää siitä kun mä etsin sen aina heti ensimmäisenä lenkin jälkeen vaikka se aina mua komentaakin kun pommeilen.

Mä osaan myös olla videoneuvottelupommi. En siis kemiallinen ase kuten iskä kuvasi aikaisemmin, vaikka sekin onnistuu välillä tosi hienosti. Mutta siis olen pommi myös toisella tapaa. Iskällä on täällä kotikonttorilla tosi paljon videopalaveria. Se istuu kuulokkeet päässä varmaan 5-8 tuntia päivässä. No mua kiinnostaa välillä ihan hirmuisesti mitä se iskä tekee. Käyn siellä katsomassa välillä ja käyn tökkimässä iskää käteen. ainakin kymmenen kertaa olen mennyt itse kanssa videoneuvotteluun, se yksi setä siellä ruudun toisella puolella oli aika hassu, kun se keskeytti puheen kokonaan ja kysyi mun nimeä. Se oli hetken ihan hiljaa ennen sitä. Mä osasin siis tehdä hyvän palaveribombauksen. Oonhan mä filmaattinen ja fiksukin mutta oli se setä aika hassu silti. Mä sain koko palaverin hetkeksi haltuun.

Toisen kerran yksi täti meinasi vetää kahvin väärään kurkkuun kun mä ilmestyin kuvaan. Mä kävin tökkimässä sitä näyttöä kuonolla mutta se ei ollut kosketusnäyttö ikävä kyllä.

No, mä jatkan nyt aamu-unia tässä ja varmaan iltapäivällä käyn taas sit piristämässä iskän palavereita.

-Jäbä-

Kesän näytelmiä

Mä olin näytelmissä. Kesällä. Se oli joku semmoinen "Hey, No L.A" niminen paikka.... vai oliko se Heinola? se taitaa olla englanniksi tuollainen nimeltään. Noh, siellä näytelmissä mun täti kuljetteli mua sellaisessa aidatussa alueessa ja esitteli mulle kaikkia niitä ihmisiä jotka oli siellä ympärillä. Siellä oli paljon kivoja ihmisiä, niitä oli kiva katsella. Sit mut nostettiin sellaiselle pöydälle. Siitä näki kaikki ihmiset tosi hyvin. Mua aseteltiin vielä parempaan asentoon, jotta näin tosi hyvin ja ryhdikkäästi siitä joka suuntaan. Ainoa mikä ihmetytti oli se että mut laitettiin sivuttain sitä yhtä isoa miestä kohti. Mä en ihan nähnyt sitä kunnolla kun kuonon alta pidettiin kiinni. No se pikku hetki siinä pöydällä meni ihan ok, ei siinä mitään. Sitten pääsin taas juoksemaan iloisena sinne kehään. IHAN MAHTAVAA!!! Tosin mun Annetäti oli sitä mieltä että mun pitäis oppia vähän liikkumaan rennommin ilman liiallista innokkuutta kehässä. Mut mä oon vielä niin pieni. En ole tylsä aikuinen enkä sellaiseksi haluakaan.

Mä sain jonkun sellaisen lapun missä oli EH. Siellä lintupaikassa (Kotka) oli kanssa samat kirjaimet mun lapussa eli EH. Kai musta jotain ERIä haluttaisiin ja jotain serttejä. Iskä tulee aina jostain vyökokeista serttien kanssa, kait ne on sama asia. En mä ymmärrä mutta mun turkkia, sen väriä ja mun rakennetta on kehuneet kaikki jotka ilmeisesti ymmärtää jotain pienestä villakoirauroksesta.

Noh, nyt mulla on sitten sellainen nysäturkki, varmaan siksi että se vahvistuu ja vähän karkenee. Turkin lä´htö aiheutti iskän mukaan sen perinteisen villakoiramaisen efektin: Vauhti ja aktiivisuus nousi kymmenen tasoa ylöspäin. Nyt se on jo vähän tasoittunut mutta siltikin on vielä vauhtia päällä ja paljon.

Mun iskän kasvattaja osti mulle ihanan kanafileepussin. Oltiin siellä teltassa siellä heinolassa. Ja mua trimmittiin siellä. En tykännyt oikein kun oli niin kuuma mutta silti siellä oli ihan kivaa. Ne kanafileet oli tosi hyviä!!

Sain samalla reissulla myös muuta herkkua. Sellaisen pienen jätskipallon pehmiskopista. Se oli tosi hyvä, mua ei oo aikaisemmin tuolleen huomattukaan. Tykkäsin tosi paljon siitä. helteellä se oli ihan mahtavaa.

-Jäbä-