Luonnonläheisyyttä lenkillä

Me löydettiin kaksi päivää sitten veljen kanssa lenkillä sellaisesta puskasta kavereita! Nää kaverit ei olleet sellaisia pitkäkorvaisia vaan näyttivät enemmän karhulta... tai siis joltain... en mie tiedä. Iskä kertoi niiden olevan supikoiran pentuja. Kolme niitä oli siellä, tummat silmät mustan ruskea karva ja korvissa pienet valkoiset tupsut. Iskä huolestui heti ja komensi meidät pois sieltä. Ei siellä ollut kuin ne kaverit, tosi pienet kaverit vielä. Mutta iskän mukaan sieltä olisi voinut tulla niiden äiti kanssa leikkimään meidän kanssamme. Siksi meidät kytkettiin hihnaan. Velikin ihan nätisti kävi vain haistelemassa niitä kavereita, ei siinä mitään olisi ollut mutta iskä nyt on vähän tylsä ihminen aina välillä.

Toinen tapaus oli tänä aamuna aamulenkillä. Tää oli niitä pitkäkorvaisia juttuja jotka pomppii ja sinkoilee mihin tahansa. Mie en tiedä oikein mitä ne on, mutta kovin niillä on aina kiire. Ja kummallisen kokoisia ne on. Iskä puhuu aina jostain pistemäisestä rusakkokeskittymästä, kun se kerran näki yhden rusakon profiilin, jolla oli 14 korvaa. Sitten kun meni kohti niin se läjä hajosi eri suuntiin todella vauhdikkaasti. 7 rusakkoa pistemäisessä kasassa ja puh, ne vaan menee jonnekin. Mutta tänään siis oltiin veljen kanssa hihnassa ja veli haisteli siinä jotain kiveä. Kiven takaa sitten singahti sellainen pikkukorvajuttu aika kovaa eri suuntaan kuin missä me oltiin. Veli meinasi sännätä perään, mutta muisti olevansa flexissä ilman että flexi tempaisee takaisin. Mie pompin kahdella jalalla ja yritin nähdä paremmin mihin se korvajuttu juoksee.

Mie taidan olla lintukoira. Mun mielestä on kiva tiirailla niitä hassuja siipijuttuja jotka lilluu tuolla taivaalla. Kovasti aina kuono ylhäällä niitä katselen ja vilkuilen. Muutaman kerran olen yrittänyt jo kiinnikin saada. Mulla on iskän mukaan jokin kummallinen saalistusvaisto. Kaikki mikä liikkuu on sellaista mitä pitää yrittää saada kiinni. Ja ottaa tietenkin suuhun. Iskä ja äiskä on olleet välillä sydän kurkussa ampiaisten ja mehiläisten kanssa. Iskä on jo yhden mehiläisen poiminut mun suusta kun haukkasin sellaisen viime syksynä. Onneksi se ei ehtinyt pistää mua suuhun. Ne kovasti yrittää kouluttaa mua, toivotaan että ne onnistuu siinä todella hyvin.

Mulla on myös oma TV. se on meidän takapihan ovi. Ovessa on se lasijuttu melkein maahan asti ja mie aina istun siinä edessä katselemassa. Mun TV:stä tulee joskus pelottavaa ohjelmaa. Jos siellä naapurin setä maalaa pitkällä katkovarrella niin silloin mie välillä puhahdan ja puhisen sekä siirryn sohvan taakse piiloon kattomaan. Välillä taas nousen seisomaan kahdella jalalalla ovea vasten jos se varakka siellä takapihalla pomppii. Iskän mukaan se on varis tai harakka (kumpikin aina välillä) mutta mun mielestä se on varakka kun en ole oppinut tuntemaan niitä vielä. Sit siellä takapihalla käy välillä iskä sellaisen työnnettävän ja säksättävän kärryn kanssa. En mie muuta tiedä mutta aina silloin sen jälkeen se vihreä juttu on tosi lyhyt ja meillä on tosi kivaa juosta. Iskä ei ota meitä sinne ulos silloin kun se työntelee sitä kärriä, kuulemma voisi sattua jotain. Bono on ollut joskus mukana mutta silloin iskä aina pysähtyi komentamaan että "keppi pois leikkurin edestä"... kerran näin ikkunasta kun iskä ajoi sellaisen kepin päälle vahingossa ja se lensi tosi vauhdikkaasti palasina eri suuntiin. Ehkä on turvallisempaa vaan katsella sisältä sitä työntöjuttua niin ei satu.

-Jäbä-

Mun askartelut ja seuraus niistä....

Iskän kuulokkeet eivät olleetkaan sitten ainoat askartelun kohteet. Äiskän vuoro oli puhua jostain karvahatusta ja rukkasista, vaikka kyllä mie sen tiedän ettei äiskäkään ole tosissaan. Nimittäin kahtena peräkkäisenä päivänä olin tuhonnut äiskän kengät. Kahdet kengät. En ollut purrut kenkiä mutta ne kenkien pehmusteet sieltä pohjallisesta olin repinyt pois kokonaisuudessaan ja äiskän mukaan ne kengät lentää jonnekin kaatopaikkajuttuun kun niitä ei voi käyttää enää ilman pehmusteita.

No, niinhän siinä sitten kävi että palattiin takaisin vanhaan järjestelyyn eli mut pistettiin omaan eriöön sinne makuuhuoneeseen portin taakse. Siellä mie nukun radion kanssa päivät ja näen mukavia unia. Siellä on paljon leluja sekä muita virikkeitä. Ja tuhojakaan en ole sen jälkeen tehnyt yhtään. Tosin olin yhden iskän takin repinyt tuolilta alas ja nukkunut sen päällä.

-Jäbä-

Matkailua ja takapihatoimintaa.

Lauantai oli hassu. Siis se yksi lauantai josta on jo aikaa... Iskä otti meidät aamulla lenkille, me herättiin aika aikaisiin jotenkin. Se ei tuntunut oikein normaalilta herätysajalta koska iskä heräsi ennen mua. Se rapsutti mut hereille. En muista milloin olisi silleen käynyt aikaisemmin, eikä muista kyllä iskäkään. Aamulenkki oli lyhyt, sellainen 35 minuuttia iskän kellon mukaan. Sitten ne äiskän kanssa laittoi meidät sinne auton takakonttiin ja lähdettiin liikkeelle.

Automatkalla mie nukuin. Voi luoja mie nukuin ja nukuin. Mutta ei mua sitten niin kauhean kauan malttanut väsyttää. Olin tosi virkeä ja veli meinasi romahtaa henkisesti kun häröilin siellä kontissa. Mutta hyvin tultiin toimeen ja juttuun. Takana olevista autoista iskä bongasi aina hymyjä ja vilkuttelua liikennevaloissa. Ihmiset katseli mua ja mä katselin niitä siellä lasimetallikuution sisällä. Hauskaa oli, ainakin niillä. Mun mielestä matkalla on aina ihan mahtava katsella maisemia, tykkään siis matkustaa autolla.

Äiskä ja iskä jätti meidät sitten autoon ja parkkihalliin. Vesikuppi saatiin ja ne jätti myös ikkunoita auki. Kylmähän siellä oli, ei ainakaan liian kuumaa onneksi. Ja jonkun lapunkin ne kirjoitti sinne etu ikkunaan jostain koirista autossa ja puhelinnumeron.

Ne kävi jossain verkkokaupassa. Mie olisin halunnut sinne mukaan ihan hirmuisesti ja samoin kyllä velikin, mutta ei me tällä kertaa päästy. Sitten alkoi ajomatka takaisin. Äiskä lenkitti meidät matkalla ja saatiin taas uusia paikkoja sekä hajuja, vähän reviirin laajennusta :)

Oonko muuten kertonut että mie olen ollut iskän apuna sokkelin rappauksessa? Mie osaan tosi hyvin sekoittaa sitä laastia. Tai siis omasta mielestäni, iskä ei ollut ihan niin iloinen kun ajattelin sillä laastilastalla sekoittaa laastia. Mie otin sen suuhun jä läksin kulettamaan sitä pois... Iskä vaan oli nopeempi ja ehti sen sitten ottaa pois. Tylsää. Mie olisin halunnut auttaa. Veli toimi tosi hyvin apuna siinä sitten tai siis korvikkeena, juostiin siellä takapihalla rinkulalelun kanssa pitkät pätkät. Niin kauan että piti mennä varjoon läähättämään ja juomaan vettä.