Viikonlopun tapahtumia

Äiskä ja iskä ei oikein tykkää kun mie alan hillua aamuyöstä. Tai ainakin niiden mukaan aamuyöstä. Mulla tulee vaan tylsää melkein joka aamu viikonloppuisin viideltä. ELi siis 05:00. Jotenkin ne vaan haluu tylsästi nukkua aina. Ja velikin murisee jos menen herättelemään sitä. Aika usein se kyllä lähtee leikkiin mukaan ja sitten äiskä tai iskä linkaisee meidät takapihalle rauhoittumaan. Todellisuudessa me vedetään siellä viiden minuutin pikarallit, tehdään täystyhjennykset ja nukahdetaan sitten vielä pariksi tunniksi. Ja se joka käytti meitä ulkona kuuntelee sitten meidän kuorsausta hetken. :)

Mie olen saanut samalla sitten uuden lempinimen: Jäbä the elävä tykinkuula!! Sillä nimellä äiskä ja iskä mua aina välillä kutsuu. Johtuisikohan se siitä että mie lennän nykyisellään matalalla ja kovaa. Ja yleensä ihan kohti. Kovaa mennään varsinkin aamulenkin jälkeen. Ihan en vielä pärjää veljelle nopeudessa mutta oottakaahan vaan kun kesä tulee. Sitten mennään tosi kovaa!!! Iskä sanoi että se vie meidät agikentille juoksemaan, tässä lähellä on sellainen mukava paikka missä on isot alueet agilitylle. Ja siellä voi juosta silloin kun siellä ei ole treenejä.

Juoksun jälkeen aina väsyttää. Iskä otti musta muutaman kuvan kun olin unien mailla. Heräsin sitten siihen ääneen kun Bono-veli haukahti, naapuri taisi tulla kotiin.

 

 

 

Silmät on ihan uniset.....



Viikonloppuna käytiin myös sunnuntaina iskän ja veljen kanssa kätköilemässä. Tosin ei ihan hirmuisesti mutta iskä vei jotain kätköjä maastoon aamulenkillä. Mukavaahan se oli ja ihan hyvin sujui se piilotus. Veli taisi tietää ne paikat kun se meni edellä ihan oikeaa reittiä. Mie seurasin iskän vierellä nätisti. Paluumatkalla alkoi sitten se hirmuinen lumisade! Lunta tuli kuurona ihan hirmuinen määrä! Veli muutti siinä sateessa väriä, luulen että minullakin oli lunta turkissa mutta se ei näkynyt samalla tavalla. Iskä nauroi ja nappasi meistä kuvan:

 Lenkin jälkeen oltiin kuin "uitettuja koiria":

























Ja kuivatuksen & aamupalan jälkeen Bonoveli päätti sitten estää iskän datailut koneella:

Geokätköilyä

Viikonloppuna oli joku kummallinen tapahtuma. Joku geokätköilymiitti, johon miekin pääsin mukaan. Äiskä ja iskä vei mut tapaamaan kummallisia ihmisiä jotka etsivät piilotettuja kätköjä. Ja ne on sitten kyllä ihan kummallisia kun ne jättää ne kätköt sitten sinne löytöpaikkaan!!! Eli ne ettii jotain, löytää sen ja sitten ne vaan kirjaa johonkin kummalliseen vihkoon nimimerkin. Ja jättävät sen löydön sitten sinne piiloon. En vaan voi ymmärtää tuota. Mutta ehkä pienen villakoiran ei tarviikaan ymmärtää aina ihan kaikkea. Riittää että elämä on hauskaa, eikä liian vakavaa puuhaa.

Äiskä pisti meidät nettiin. Tässä ne nettikuvat. Ne on jotain geokätköilyyn liittyviä matkalaisia, en osaa tarkemmin selittää mutta kaikki ne kätköilijät halusivat kuvata kameralla niitä meidän kaulassa killuvia lätkiä. Ja sitten ne kirjas internettiin jotain että "Jäbä nähty miitissä" ja "Bono nähty miitissä".

Siellä miitissä oli tosi kivaa. Veljen kanssa maltettiin ootella ihan hyvin kun nuo isot ihmiset jutteli keskenään. SIellä oli sellainen pieni poika joka heitteli meille niitä samoja valkoisia palloja joita iskäkin aina löytää ja heittelee. SIlläkin oli niitä tosi paljon, siksi se ei ollut huolissaan kun ne aina katosi sinne hankeen. Aikamoisia taikureita nämä ihmiset, ne vaan löytää niitä palloja ja heittävät niitä hankeen.

Siellä oli sitten sellainen geokoirakin. Niin, geokoiriahan mekin olemme mutta siellä oli yksi muukin geokoira. Ison veljen kanssa niillä oli vähän pientä kevyttä rähinää yhden kerran mutta mun kanssa se halusi leikkiä! Mie olisin kanssa halunnut leikkiä sen kanssa mutta ei meitä voinut kaupungissa irti päästää, tai niin iskä ainakin sanoi... Olihan siinä kaksi vilkasta tietä ja ralliautoja Vaakunarallin aikaan tiellä.

Sellaista tällä kertaa.

Teleporttailua

Äiskä ja iskä on yrittänyt kouluttaa mua viimeisen viikon aikana aika tavalla. Yksi selkeä koulutuksen kohde on ollut se että mie en menisi niiden jalkojen taakse aina kun ne pysähtyy. Välillä kuulemma (äiskän ja iskän mukaan) tuntuu siltä että minä teleporttailen eri paikkoihin.

Toinen kummallinen juttu on sitten se että minä kuulemma kaivan. Hyppään iskää vasten ja kaivan etutassuilla vimmatusti. Samaa teen myös äiskälle. Se on vähän vähentynyt nytten kun ne on saaneet minulle kerrotuksi että eivät tykkää siitä. Eilen illalla äiskä söi tortilloja ja silloin näytin että osaan hypätä tosi nätisti kylkeä vasten. En kaivanut yhtään, vaan tulin hiljaa, ja pehmeästi siihen äiskän kylkeen. Iskä meinas tukehtua siihen omaan tortillaan ja jos nyt voisin ihan väittää niin sillä tuli tomaattia melkein nenästä. Miksi? No, mie kuulemma olin niin hassu kun mönkin sieltä äiskän kainalosta ja toin pelkästään ruskeaa nenää kohti lautasta hyvin hitaasti, varoen ja tunnustellen. Iskä ei nähnyt kuin mun nenän ja kuonon. En kyllä ymmärrä mitä hassua siinä on, varsinkin kun mulla oli vaan nälkä ja se kanakanakana tuoksui siinä tortillan välissä NIIN hyvältä! Iskä osaa tehdä tosi hyvää tortillakanaa. On nää muuten hassuja, ne käärii ne kaikki hyvät jutut sinne valkoisen lätkän sisälle ja syövät sen. En ymmärrä aina ihan tarkkaan tätä kuviota, mutta ehkä mun ei tarvitsekaan.

Tänään aiheutin iskälle sydämmentykytyksiä ja otsasuonen pullistumista kun kuljettelin iskän hyviä sukkia pitkin asuntoa. Iskä ei tykännyt oikein siitä kun ensiksi oli molemmat sukat lähekkäin. Siis toinen työhuoneessa ja toinen eteisessä. Iskä kävi hakemassa lehden, ja aloitti sukkien etsimisen. Kummatkin sukat olivat kadonneet vaikka me olimme iskän mukana lehteä hakemassa. Taikasukat varmaan, kun ihan itsestään liikkuvat tuolla tavalla. No, iskä löysi sitten massiivisen penkomisen jälkeen ensimmäisen sukan mun pedistä. Hehee.... syyllinen löytyi. Tai ainakin epäilty siis. Mitään en silti tunnusta, ellei lahjota makkaralla tai muuten painosteta pahasti. Noo, iskä sitä toista sukkaa etsi jo pidempään, se ei millään halunnut ottaa uutta paria sukkia koska tämä pariton sukka olisi sitten ollut pesussa ilman toista. Viimeinkin se sitten eksyi kodinhoitohuoneeseen vaikka oli kaksi kertaa käynyt tarkastamassa työhuoneen jossa sukan oli viimeksi nähnyt. Ja siellähän se oli, sillä ihanan pehmeällä ja lämpöisellä matolla jossa aina äiskän jalkojen takana makoilen kun se laittaa hiuksia.

Muuten elämä on ollut taas tasaista. Pientä pakkasta ja lunta. Eilen oli mukavan keväinen keli, käytiin taas se kiva mettälenkki missä päästään Bonon kanssa rälläämään.

Ja muutama kuva lisää blogiin:

Veli köhnöttää jotenkin hassusti tuossa tyynyn päällä. Selityksenä ehkä se että hetki aikaisemmin iskä oli tuossa välissä.

Iskä yritti ottaa kuvaa mun punttitreeneistä (nuoskalunta jaloissa isot pallot) mutta eihän ne tässä edes näy kunnolla.

Puntit jaloissa.

  Veljen ulkoasu näin harmaana, märkänä nuoskapäivänä.

Ihana sauna

Iskä oli taas sunnuntaina jossain hajoituksissa. Ainakin se tuli kotiin ihan rikkinäisenä ja väsyneenä. Ja oli iskä tainnut saada aurinkoakin kun oli ihan punainen kasvoiltaan. Iskä marssi suoraan sitten sinne tumman lasioven taakse. Mie sain hepulin!!! Se menee saunaan ilman mua! Ei tää peli tälleen voi mennä. Menin oven taakse, raavin lasia kynsillä. Iskä vaan katsoi virne naamalla sieltä lämpöisestä paikasta. Sitten aloin vauhdikkaasti pyörimään ympyrää ja vinkumaan. Sitten se ovi viimeinkin avautui, pääsinpäs sisälle. Ja millä vauhdilla sinne säntäsin, ohitin veljen todella vauhdikkaasti ja pomppasin suoraan ylälauteelle sinne iskän viereen.

Kyllä oli taas tosi mukavaa saunassa, iskä ei varmasti tiedäkään miten paljon veljen kanssa tykätään saunoa. Ennen tätä saunareissua olin jo aamulla raapinut ovea ja käynyt katsomassa sitä samaa paikkaa, se oli vaan silloin kylmä eikä niin mukava. Jännä paikka kun sen lämpötila noin vaihtelee.

Viikko meni meillä vähän tylsästi, oikeastaan mitään muuta mielenkiintoista ei tapahtunut kuin että käytiin illalla aina pitkät lenkit ja veljen kanssa temuttiin lumihangessa. Lunta onkin täällä tosi paljon, niin paljon että jos mie hyppään hankeen niin musta näkyy vain ja ainoastaan häntä ja nenänpää.

Se lumi muuten on vähän ilkeää. Se tarttuu mun jalkoihin ja tekee palloja sinne. Iskän lumitöiden aikana meistä tulee veljen kanssa aina michelinmiehiä jalkojen osalta, ja karvoissa roikkuu hirmuiset lumipallot. Sen jälkeen mennäänkin sitten aina sinne vesisuihkun alle joka sulattaa ne.