Teleporttailua

Äiskä ja iskä on yrittänyt kouluttaa mua viimeisen viikon aikana aika tavalla. Yksi selkeä koulutuksen kohde on ollut se että mie en menisi niiden jalkojen taakse aina kun ne pysähtyy. Välillä kuulemma (äiskän ja iskän mukaan) tuntuu siltä että minä teleporttailen eri paikkoihin.

Toinen kummallinen juttu on sitten se että minä kuulemma kaivan. Hyppään iskää vasten ja kaivan etutassuilla vimmatusti. Samaa teen myös äiskälle. Se on vähän vähentynyt nytten kun ne on saaneet minulle kerrotuksi että eivät tykkää siitä. Eilen illalla äiskä söi tortilloja ja silloin näytin että osaan hypätä tosi nätisti kylkeä vasten. En kaivanut yhtään, vaan tulin hiljaa, ja pehmeästi siihen äiskän kylkeen. Iskä meinas tukehtua siihen omaan tortillaan ja jos nyt voisin ihan väittää niin sillä tuli tomaattia melkein nenästä. Miksi? No, mie kuulemma olin niin hassu kun mönkin sieltä äiskän kainalosta ja toin pelkästään ruskeaa nenää kohti lautasta hyvin hitaasti, varoen ja tunnustellen. Iskä ei nähnyt kuin mun nenän ja kuonon. En kyllä ymmärrä mitä hassua siinä on, varsinkin kun mulla oli vaan nälkä ja se kanakanakana tuoksui siinä tortillan välissä NIIN hyvältä! Iskä osaa tehdä tosi hyvää tortillakanaa. On nää muuten hassuja, ne käärii ne kaikki hyvät jutut sinne valkoisen lätkän sisälle ja syövät sen. En ymmärrä aina ihan tarkkaan tätä kuviota, mutta ehkä mun ei tarvitsekaan.

Tänään aiheutin iskälle sydämmentykytyksiä ja otsasuonen pullistumista kun kuljettelin iskän hyviä sukkia pitkin asuntoa. Iskä ei tykännyt oikein siitä kun ensiksi oli molemmat sukat lähekkäin. Siis toinen työhuoneessa ja toinen eteisessä. Iskä kävi hakemassa lehden, ja aloitti sukkien etsimisen. Kummatkin sukat olivat kadonneet vaikka me olimme iskän mukana lehteä hakemassa. Taikasukat varmaan, kun ihan itsestään liikkuvat tuolla tavalla. No, iskä löysi sitten massiivisen penkomisen jälkeen ensimmäisen sukan mun pedistä. Hehee.... syyllinen löytyi. Tai ainakin epäilty siis. Mitään en silti tunnusta, ellei lahjota makkaralla tai muuten painosteta pahasti. Noo, iskä sitä toista sukkaa etsi jo pidempään, se ei millään halunnut ottaa uutta paria sukkia koska tämä pariton sukka olisi sitten ollut pesussa ilman toista. Viimeinkin se sitten eksyi kodinhoitohuoneeseen vaikka oli kaksi kertaa käynyt tarkastamassa työhuoneen jossa sukan oli viimeksi nähnyt. Ja siellähän se oli, sillä ihanan pehmeällä ja lämpöisellä matolla jossa aina äiskän jalkojen takana makoilen kun se laittaa hiuksia.

Muuten elämä on ollut taas tasaista. Pientä pakkasta ja lunta. Eilen oli mukavan keväinen keli, käytiin taas se kiva mettälenkki missä päästään Bonon kanssa rälläämään.

Ja muutama kuva lisää blogiin:

Veli köhnöttää jotenkin hassusti tuossa tyynyn päällä. Selityksenä ehkä se että hetki aikaisemmin iskä oli tuossa välissä.

Iskä yritti ottaa kuvaa mun punttitreeneistä (nuoskalunta jaloissa isot pallot) mutta eihän ne tässä edes näy kunnolla.

Puntit jaloissa.

  Veljen ulkoasu näin harmaana, märkänä nuoskapäivänä.