katoaminen

Äiskä ja Iskä on kadonnut jonnekin. Olen tässä nyt yhden illan ihmetellyt että missä ne oikein on. Täällä on kaksi muuta ihmistä mun ja Bonon seurana, ukki ja mummi. Ei se mitään, pääasia että ruokaa saan. mutta kyllä minulla vähän taitaa ikävä olla. Katsotaan miten suhtaudun siihen kun ne tulevat kotiin....

nopea normalisoituminen

Jäbä oli eilen (17.12.) kulmahampaiden poistossa. Poisto tehtiin rauhoituksessa ja unelias pikkukoira ei saanut minkäänlaista negatiivista kokemusta poistosta. Ensimmäinen rauhoitusaine meni nuppiin aika nopeasti ja alkoi turvallinen huojunta kohti unenmaailmaa iskän sylissä ja kättä haistellen. Sitten tuli syvempään uneen vaivuttava aine, jonka aikana koko koira muuttui varsin rennoksi.

Sitten alkoikin operaatio. Kaikki neljä kulmahammasta poistettiin ja yläkulmurit vaativat työtä hieman enemmän kuin alakulmurit. Yksi kulmureista jäi muistoksi operaatiosta. Kannoin Jäbän sitten autoon omaan häkkiinsä. Matkan aikana alkoi heräily joten pientä vinkumista kuului muutaman kerran. Enemmänkin ääntely johtui pössiksestä kuin kivuista johtuen kipulääkityksestä.

Iltapäivä menikin sitten unessa hyvin pitkälti. Jäbä seuraili minua ja nukkui jaloissa koko illan kunnes äiskä tuli töistä. Sen jälkeen pieni koirakin oli hereillä melkein loppuillan. Ruokahuoltokin pelasi jo mainiosti ja Jäbä olisi halunnut kolme ateriaa koko illan aikana. Ruokahuolto kylläkin jäi vain kahteen annokseen jotka annettiin puolikkaat kerrallaan.

Iltaa myöten pössis katosi ja Jäbä alkoi olla hyvinkin aktiivinen. Yö meni muutoin normaalisti, mutta Jäbä päätti herättää minut viideltä (05:00) ja toi minulle Joulukortin eteisestä. Hyvää Joulua vaan sinullekin. Viiden aikaan aamuyöstä sänkyyn saatu joulukortti ei huvita kauheasti, mutta heräämisen jälkeen naurua riitti. Jäbä on siis kunnossa mutta nyt on vielä viikon verran luunsyöntikieltoa.

Jäbä ja operaatio:

Pientä koiraa kohdellaan huonosti!

Tänään sen päätin. Teen valituksen eläinsuojeluun. Olin niin pahalla tuulella aamusta kun iskä ja äiskä ei antaneet ensinkään ruokaa. Ne vaan puhui jostain 10 tunnin syömättömyydestä ja hammasoperaatiosta. Mua kohdellaan siis niin kaltoin että ei ole tosikaan. Veli sai ruuan aamulla normaalisti. Äiskä pisti mut iskän kanssa toiseen paikkaan siksi aikaa. Seurasin koko aamun iskää ja äiskää kuin hai laivaa. Eikä ne antaneet ruokaa vaikka istuin ruoka-alustan päällä.

Tästä on nyt tehtävä ilmoitus eläinsuojeluun. Lisäksi ne keräsi eilen kaikki ne ihanat luut pois lattioilta. Nyt ei ole pienelle koiralle mitään syötävää!!! Minä olen nälästä ihan heikkona!

Kyllä ne yritti lohduttaa että jonkun operaation jälkeen saan sitten ruokaa, mutta se ei auta kyllä nälkäistä koiraa.

Pakko kertoa yksi juttu vielä: Äiskä puhui minulle eilen aamuna lähtemisestä. Se oikein hoputti minua silleen että "mennään mennään....mennään, lähdetään!" Kallistelin päätä pienen hetken, marssin eteiseen äiskän kassille ja tulin sieltä auton avaimien kanssa. Äiskän mukaan se oli sattumaa, mutta minä tiedän paremmin :)

Tiukassa on

Kulmurit nimittäin. Iskä ja äiskä heiluttelee jatkuvasti mun kulmureita mutta ylemmät kulmurit on tosi tiukassa. Uudet hampaat tulee jo melkein puolessa välissä ja maitohampaat eivät vaan tunnu irtoavan.

Iskä varaa mulle tänään aikaa sellaiseen ELL-paikkaan. Siellä on varmaan taas se setä jolla on syötävä parta. Äiskä sanoi että minulle annetaan joku "humaus" ja sitten olen rauhallinen kun hampaat poistetaan.

Joka tapauksessa odotan innolla ELL-käyntiä.

Hampaat tippuu

Mulla on ihan kauheeta.... tai siis ei omasta mielestä vaan äiskän mielestä. Äiskällä on aina sellainen vaaleankalpea ilme ja se meinaa pökrätä kun se heiluttelee mun hampaita. Eilen vein äiskälle ihan kiusalla yhden hampaan. Se irtosi kun söin luuta ja mutustelin sitä suussani hetken. Menin sitten äiskän luo ja tiputin sen suustani äiskän käteen. Olisitte nähneet äiskän ilmeen!! Mun kepponen onnistui täydellisesti.

Nyt on vuorossa poskihampaat, tässä aikaisemmin jo kolmen viikon sisällä on vaihtuneet etuhampaat. Nämä uudet leegot on ihan kivat ja hyvät, mutta ei ne ole ihan niin terävät kuin ne vanhat. Mutta ei sillä väliä, kyllä minä pystyn niillä ihan samoihin suorituksiin kuin aiemminkin.

Sisäsiisti olen ollut jo lokakuun puolesta välistä. Yhtään kertaa en ole tehnyt sisälle mitään, en edes uusissa paikoissa. Nyt äiskää ja iskää jännittää vähän se merkkailun aloittaminen, mutta siitä ei ole vielä näkynyt merkkiäkään kun takajalka ei vielä nouse. Teen siis kuulemma vielä "kyykkypissoja".

Muuten elämä menee mallikkaasti. Haluaisin kyllä kirjoittaa eläinsuojeluvaltuutetulle kun mulle ei vaan anneta tarpeeksi ruokaa täällä. Ruokinta on kolme kertaa päivässä ja se on I-H-A-N L-I-I-A-N V-Ä-H-Ä-N pienelle koiralle. Menen aina iltaisin istumaan omalle ruoka-alustalle ihan niin kuin vihjeenä että NYT SITÄ RUOKAA TÄNNE ja H-E-T-I, mutta se ei vaan aina toimi. Aina joutuu kärsimään ja odottamaan sitä pöperöä. Muutenkin iskää huvittaa suuresti mun kellon tarkkuuteni. Aamulla heräilen aina tiettyyn aikaan ja herätän muut. Teen ulos aamukakat ja pissat lehden hakureissulla. Ja sitten äiskä viekin meitä jo aamulenkille (iskä vie yleensä ma ja pe sekä viikonloppuisin).

No, nyt on taas nälkä. Meen syömään. Tai ainakin vahtaamaan josko saisi ruokaa.

Näkyvyyttä pimeässä ja maukasta iltapalaa!

Iskä kuvasi meistä videota kun oltiin metsälenkillä pimeydessä. Hyvin näkyy heijastusliivit!

Meillä oli maukasta iltapalaa. Iskä jossain vaiheessa laittoi jo kuvia, mutta otti myös videota samasta tilanteesta kun veljen kanssa syötiin palasta.

Veljen kanssa kepin perässä...

 




Pientä koiraa nukuttaa....

Rälläystä veljen kanssa

Iskä otti jossain vaiheessa videota kun veljen kanssa rällättiin takapihalla:

Iskä on ollut vähän laiska

Iskä on ollut vähän laiska nyt. Kahteen viikkoon se ei ole ehtinyt laittaa uutta materiaalia. Kaikkea kivaa on silti tapahtunut.

Tässä kuvassa ollaan iskän kanssa lenkillä. Mie päätin mennä rymyämään kaatuneiden puiden alle. Siellä oli joku tosi mehevä tuoksu. Seuraavassa kuvassa oli pelkästään aprikoosiläjä, kun pomppasin sieltä puiden alta salamana ylös.

Meillä on veljen kanssa tällaiset hienot heijastinliivit. Mun liivissä on kyljessä tassunkuva, se ei ole mun veljen tassu kuitenkaan.

Äiskä osti meille hirviporukalta hirvenluita. Niissä oli vielä lihapalojakin jäljellä ja niistä ei meinannut saada mua irti. Kun pääsin niiden kimppuun, olisin voinut jäystää niitä melkein vaikka maailman tappiin saakka.

Tämä on nyt kyllä tosi hyvää!

Kyllähän se niin on että kun on hyvää ruokaa ja paljon liikuntaa, tulee myös väsy välillä. Raatounta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Joskus pienen villakoiran patterit vaan loppuu... Huomatkaa kuvassa iskän sukka. Yleensä niitä ei ole saatavilla mutta mie vaan ne kaivan aina jostain.

Sunnuntaina (30.11.) aamulenkillä löydettiin veljen kanssa tällainen hieno paikka. Ensin vähän jännitti, mutta sitten vietiin iskä mukana sinne niitä koneita katsomaan. Onneksi oli maa jäässä, muuten iskä olisi varmasti pessyt minut illalla.