Mulla on ihan kauheeta.... tai siis ei omasta mielestä vaan äiskän mielestä. Äiskällä on aina sellainen vaaleankalpea ilme ja se meinaa pökrätä kun se heiluttelee mun hampaita. Eilen vein äiskälle ihan kiusalla yhden hampaan. Se irtosi kun söin luuta ja mutustelin sitä suussani hetken. Menin sitten äiskän luo ja tiputin sen suustani äiskän käteen. Olisitte nähneet äiskän ilmeen!! Mun kepponen onnistui täydellisesti.
Nyt on vuorossa poskihampaat, tässä aikaisemmin jo kolmen viikon sisällä on vaihtuneet etuhampaat. Nämä uudet leegot on ihan kivat ja hyvät, mutta ei ne ole ihan niin terävät kuin ne vanhat. Mutta ei sillä väliä, kyllä minä pystyn niillä ihan samoihin suorituksiin kuin aiemminkin.
Sisäsiisti olen ollut jo lokakuun puolesta välistä. Yhtään kertaa en ole tehnyt sisälle mitään, en edes uusissa paikoissa. Nyt äiskää ja iskää jännittää vähän se merkkailun aloittaminen, mutta siitä ei ole vielä näkynyt merkkiäkään kun takajalka ei vielä nouse. Teen siis kuulemma vielä "kyykkypissoja".
Muuten elämä menee mallikkaasti. Haluaisin kyllä kirjoittaa eläinsuojeluvaltuutetulle kun mulle ei vaan anneta tarpeeksi ruokaa täällä. Ruokinta on kolme kertaa päivässä ja se on I-H-A-N L-I-I-A-N V-Ä-H-Ä-N pienelle koiralle. Menen aina iltaisin istumaan omalle ruoka-alustalle ihan niin kuin vihjeenä että NYT SITÄ RUOKAA TÄNNE ja H-E-T-I, mutta se ei vaan aina toimi. Aina joutuu kärsimään ja odottamaan sitä pöperöä. Muutenkin iskää huvittaa suuresti mun kellon tarkkuuteni. Aamulla heräilen aina tiettyyn aikaan ja herätän muut. Teen ulos aamukakat ja pissat lehden hakureissulla. Ja sitten äiskä viekin meitä jo aamulenkille (iskä vie yleensä ma ja pe sekä viikonloppuisin).
No, nyt on taas nälkä. Meen syömään. Tai ainakin vahtaamaan josko saisi ruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti