Mä olen pommi. ainakin iskän sanoman mukaan. En oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta ehkä sillä mun vauhdilla ja lennokkuudella on vähän jotain tekemistä sen kanssa. Mä kerron miten se menee.....
Se menee silleen että aamulenkiltä tullessa mä saan aina hepulin. Sellaisen kunnon juoksuhepulin, jossa mä vedän takkaa ympäri pitkin olohuonetta, ruokailutilaa, keittiötä ja eteistä häntä jalkojen välissä ilman aivoja. Vauhtia riittää enemmän kuin perus luotijunassa, ketteryys on iskän mukaan kymppi, sen verran räväkästi mulla kääntyy suunta ja vauhti muuttuu. Siinä on tehopainosuhteessa useampi urheiluauto kovin kevyttä kamaa ja suhteellisessa kiihtyvyydessäkin jäävät sitten pahasti jälkeen. Veli on mua nopeampi ulkona mutta ei sisällä, nopeampi mutta ei ihan niin ketterä kuin minä.
Mä loikkaan aina isona pommina sänkyyn aamulenkin jälkeen. Isona pommina silleen että iskä varmasti herää. Ihan varmasti. Jos taas iskä on sohvalla niin mä ampaisen siihen viereen silleen että meinaa aamupala lennellä mahasta. Oikeasti mä luulen että iskä tykkää siitä kun mä etsin sen aina heti ensimmäisenä lenkin jälkeen vaikka se aina mua komentaakin kun pommeilen.
Mä osaan myös olla videoneuvottelupommi. En siis kemiallinen ase kuten iskä kuvasi aikaisemmin, vaikka sekin onnistuu välillä tosi hienosti. Mutta siis olen pommi myös toisella tapaa. Iskällä on täällä kotikonttorilla tosi paljon videopalaveria. Se istuu kuulokkeet päässä varmaan 5-8 tuntia päivässä. No mua kiinnostaa välillä ihan hirmuisesti mitä se iskä tekee. Käyn siellä katsomassa välillä ja käyn tökkimässä iskää käteen. ainakin kymmenen kertaa olen mennyt itse kanssa videoneuvotteluun, se yksi setä siellä ruudun toisella puolella oli aika hassu, kun se keskeytti puheen kokonaan ja kysyi mun nimeä. Se oli hetken ihan hiljaa ennen sitä. Mä osasin siis tehdä hyvän palaveribombauksen. Oonhan mä filmaattinen ja fiksukin mutta oli se setä aika hassu silti. Mä sain koko palaverin hetkeksi haltuun.
Toisen kerran yksi täti meinasi vetää kahvin väärään kurkkuun kun mä ilmestyin kuvaan. Mä kävin tökkimässä sitä näyttöä kuonolla mutta se ei ollut kosketusnäyttö ikävä kyllä.
No, mä jatkan nyt aamu-unia tässä ja varmaan iltapäivällä käyn taas sit piristämässä iskän palavereita.
-Jäbä-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti