Mä oon kuulemma myrkyllinen ja tappava koira. Niin iskä väittää... mutta en mä sitä tahallani tee. Täytyy kertoa koko juttu. Se alkoi siitä kun äiskä kävi taas yksi päivä ostamassa niitä "luita". Purujänteitä sieltä mun shoppailukaupasta. Sieltä just minne mä oon muutaman kerran päässyt käymään.
No äiskä antoi meille niitä luita ja veljen kanssa syötiin niitä. Jotenkin mun maha ei tykännyt niistä vaikka mä tykkäsinkin. Menin nätisti äiskän viereen ja nousin siihen sohvan selkänojalle. SUHHHHHHHH pieni vieno takatuuli kuului jostain ja äiskä muuttui vihreäksi. Ei se mun mielestä kateutta ollut, ei mun luu niin hyvänmakuinen äiskän mielestä ole. Ja ainakaan pienen koiran mielestä sellainen kurkun selvittely, nenästä kiinni pitäminen ja yskiminen ei kuulu varmaan kateuteen. Vai mitä mieltä olette?
Nyt sitten iskä on ollut kotona etätöissä. Työpaikalla on kuulemma sisäilmaongelmaa. Iskä väitti mulle tuossa yksi päivä kun taas tuli se SSSUUUUUHHHHH ääni moneen kertaan että mä teen tänne iskän työhuoneeseen huonomman sisäilman kuin mitä on sen työpaikalla. Mutta se varmaan vaan sanoo niin. Ei pienen koiran nukkumisessa ja paineen tasauksessa voi olla mitään kauhean pahaa.... ainakaan mun mielestä. Iskä ehkä oli eri mieltä kun se säntäsi naama vihreänä etsimään tulitikkuja....
Veljellä on oma kaappi, se on kanssa sellainen erikoinen paikka. Iskä sanoo sitä kaasukammioksi aina välillä. Mutta onneksi ne luut ei aiheuta paineita jatkuvasti, ainoastaan harvoin.
-Jäbä-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti