Hei ja tervetuloa lauanta-illan puheohjelmaan. Tänään meillä on vieraana Jäbä, keskikokoinen villakoirauros. Tervetuloa!
Aloitetaan helpolla kysymyksellä... mitäpä kuuluu Jäbä?
Hyvää kuuluu! Mua ruokitaan riittävästi ja saadaan veljen kanssa kaikkia herkkuja kuten luita ja purujänteitä. Lelujakin on enemmän kuin riittävästi. Ja äiskä kierrättää niitä silleen että osa on vähän aikaa jäähyllä ja osa taas sitten käytössä. Osa on myös parsintajonossa kirjahyllyssä.
Parsintajonossa? Eikö nykyään lelut enää kestä yhtään?
Kyllä ne kestää mutta välillä mennään veljen kanssa kovaa rinnakkain samasta lelusta kiinni pitäen. Sitten kun jompikumpi siirtyy eri suuntaan, kokee lelu vastakkaisiin suuntiin suuntautuvat voimavektorit. Pallon kanssa ei ole tätä ongelmaa.
Pallon? Kuvaile suhdettasi palloihin?
No, meillä on sellainen ihana jalkapallo joka on samalla pehmeä. Ikeasta. Iskä sen osti aikoinaan veljelle, joka ei siitä ihan mielettömästi tykännyt mutta silti leikki sillä toisinaan. Se on mun lempileluja possujen ohella. Kiinnostus palloihin alkoi kait viime syyskuun lopussa kun löysin tennispallon lenkillä. Otin sen suuhun ja kuljettelin sitä ihan pentuna n. 500 metriä kotipihaan asti. Se on mun ensimmäinen muistikuva palloista.
No entä sen jälkeen? Miten elämä pallojen kanssa on jatkunut?
Siinähän se on mennyt, niitä on kiva kuljetella ja erityisesti hakea silloin kun iskä niitä heittelee. Takapihalla varsinkin mennään veljen kanssa pallon perässä kovaa. Tosin iskä tekee niin että se heittelee ensiksi veljelle kepin ja sitten vasta minulle sen pallon. Niin ei tule sitten riitaa leluista.
Takapihalla leikkimisen ohella varmaan lenkkeilette vielä paljon?
Kyllä, todella paljon. Hauskaa on lenkeillä. Oltiin muutama päivä sitten äiskän kanssa lenkillä ja äiskä näki ketun. Me emme nähneet sitä veljen kanssa mutta haistettiin. Ja jälkiä tottakai piti lähteä seuraamaan. Äiskä vain taisi tietää että seurataan niitä väärään suuntaan mutta se ei meitä haitannut. Näytettiin sitten äiskälle että tuota polkua pitkin se kettu tuli. Oltais haluttu sinne polulle mutta äiskä vei meidät tylsästi kotia kohti. Ja syömään.
No mitä muuta kuuluu elämään nyt kesän kynnyksellä?
Paljon kaikenlaista uutta. Iskä ja äiskä puuhaa enemmän nyt kaikenlaista hassua ja uutta ulkona. Välillä me olemme veljen kanssa sisällä kun kuulemma on vaarana sotkeutua. Tänäänkin iskä maalasi meidän terassia ja jouduin olemaan sisällä kun se puuöljy ei kuulemma ole terveellistä. Kait se iskä tietää parhaiten.
Kiitos Jäbä että tulit vieraaksemme! Mukavaa kesänalkua sinulle!
Kiitos. (psst...Mistä ne palkkioluut sai noutaa?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti