Pienen koiran vauhdikas elämä!

Mun elämä on tosi vauhdikasta! Ehdin vaan illalla ummistaa silmät, ja sitten mennään jo aamulla taas aamulenkille. Ruuan jälkeen leikin aina veljen kanssa ja sitten nuo kaksi isompaa häviää jonnekin kummaan paikkaan. Iskä selitti mulle yksi aamu että se on jotain leivän hakua. Kuuntelin pää kallellaan mutta en silti oikein ymmärrä, enhän minä syö leipää vaan niitä hyviä nappuloita. Iskä lähtee ensin ja sitten muutaman tunnin päästä äiskä. Mut laitetaan aina sinne mukavaan huoneeseen missä on se ihana häkki!! Rakastan nukkumista siellä! Se on tuttu ja turvallinen paikka. Veli nukkuu siinä lähellä muutaman metrin päässä eteisen kaapissa. Meillä on aidan takaa näköyhteys.

Just kun ehtii nukahtaa ja vähän nukkua, iskä tulee töistä. Sitten mennäänkin jo päivälenkille ja päästään veljen kanssa usein metsään tai sitten hihnalenkille. Iskä antaa meille ruuan lenkin jälkeen ja sitten on muutama tunti ja äiskä tulee töistä. Iltaravit, rallit, leikit ja toimet on sen jälkeen aikataulussa.

Oonko muuten kertonut että olen käyttänyt äiskää pentukurssilla? Meillä on äiskän kanssa yhteinen harrastus ja siellä on tosi mukavaa! Äiskä on pitänyt mua siellä irti. Viimeksi harjoiteltiin kontakkia, siis kontaktia ja opin sen tosi nopeasti. Sisäsiisti olen ollut jo varmaan kuusi viikkoa, yhden ainoan kerran olen tehnyt pienet pissat sisälle. Ne tuli ukin ja mummin luona Hangossa kun iskä ja äiskä ei osannut käyttää mua ulkona tarpeeksi nopeasti.

Kuuntelen aina pääkeikkuen iskää ja äiskää kun ne puhuu mulle. Oon tosi nopea oppimaan asioita, tulen luokse pyynnöstä/käskystä, osaan istua ja odottaa ruokakupin edessä käskystä. Tunnen nimeni ja tottelen tosi mallikkaasti, silloinkin kun käsketään irroittaa ote jostain tai tiputtaa suusta käpy, lehti, kivi tai keppi... tiedän myös mitä äiskä tai iskä pyytää kun ne sanoo "pissa" tai "kakka". Olen tosi fiksu poika.

Hangossa oli sellainen jännä juttu kuin portaat. Ne oli pelottavat! En uskaltanut oikein liikkua niitä ylös, varsinkin yhdessä kulmakohdassa ne oli niin kapeat. Alaspäin menin tosi hienosti. Mutta jo seuraavana päivänä menin ylös ja alas portaita ihan itsekseni. Mua ei pysty huijaamaan nameilla, mun täytyy vaan antaa itse tutustua niihin epäilyttäviin juttuihin.

Iskä on harmitellut huonoja valokuvauskelejä, ei ole ollut aurinkoa pitkään aikaan että olisi saanut oikein kunnollisia valokuvia meistä veljen kanssa. Mutta kyllä se sieltä vielä tulee, viimeistään sitten kun tulee lunta lisää. Nyt ei lunta vielä ole.

Äiskä otti musta kuvia n. kaksi viikkoa sitten mun pehmolelun kanssa. Iskä laittaa ne kuvat tänne varmaan seuraavan parin päivän sisään.

Välillä pienen villakoiran patterit vaan loppuu :)