Ovelusten sukua

Nyt mun täytyy kertoa yksi hauska juttu... kuulkaas tätä:

yhtenä iltana seurasin äiskää ja iskää ihan jatkuvasti. Mulla oli vauhti päällä ja menohalut kovat. Iskä tuli harjoituksista ja otti jonkun sellainen keltaisen jutun, sanoi sitä banaaniksi. Äiskä on tehnyt empiirisiä testejä mulla, eli syönkö kurkkua, tomaattia, banaania jne. Kaikki menee, matolääkekin meni ihan ilman mitään huijausjuttuja siinä päällä. Sain siis matolääkkeen ja rokotukset tuossa viime viikolla ja edellisellä. Äiskä siis on vain kokeillut noita juttuja, enemmänkin siis määrät on olleet niin pieniä että minä vaan maistan makuja, ei sen kummenpaa. Kaikki nuo on tosi kummallisia ja hyviä juttuja. Omena on pop, se on ihan mahtavaa!! Iskä söin yksi päivä pastaa jauhelihalla ja minun piti ihan haukkumalla komentaa sitä että se antaisi minulle. Istuin tosi nätisti, mutta ei se iskä antanut yhtään sitä herkkua... :( Eikä maitorahkaakaan ole antanut, vaikka kovasti sitä haluisin.

Niin, iskällä oli yksi ilta sellainen keltainen juttu, joku banaani kait. Se toi sen sohvalle ja etsi telkkarin kaukosäätöä... minä olinkin tosi nopea ja otin sen banaanin ennen kuin iskä edes huomasi. Olin ovela ja kuljetin sen ison banaanin suussani omalle ruokailualustalle. Ja siellähän sitä sitten yritin vähän availla. En saanut sitä auki kun äiskä tuli keittiöön ja kysyi iskältä miksi keittiön lattialla on banaani. Iskä oli ihan yhtä isoa kysymysmerkkiä, ja samalla huomasi mitä olin varastanut sieltä... Ei se edes torunut mua, mutta luulen että seuraavan kerran se ei ehkä jätä syömäjuttuja niin matalalle. Kyllä se nauroi aika tavalla, kaipa mun tempaus oli sitten jotenkin hauska.

Oltiin monena päivänä viime viikolla metsässä pyörimässä. Minä jaksan siellä tosi hyvin. Iskä sanoi että mennään AINA mun ehdoilla. Mitähän se tarkoittaa, en minä ole ehtoja mistään saanut. Mutta välillä täytyy hyppiä iskän jalkaa vasten ja päästä sylikyytiin. Nykyään tosi paljon harvemmin (n. kerran lenkissä) kuin aikaisemmin. Ollaan käyty tosi monissa ja hienoissa paikoissa:

 Iskä vei meidät johonkin kummaliseen paikkaan mettälenkillä. Siellä oli mun veljen taivas, keppejä ihan hirmuisesti! Minäkin niitä liikuttelin ja nostelin!

Tässä on yksi hyvin harvinainen kuva: Me ollaan veljen kanssa ihan paikallaan. Yleensä jompi kumpi on sellainen tuhnu tai tuhru kuvassa kun iskä räpsii.

 Isoveljen keppi... ihan liian iso minulle vielä. Tässä kohdalla tuolla metässä oli joku rääkyvä lintu jota piti hetki tuijottaa. Iskä pitää meitä irti mettälenkillä. Seuraan tosi nätisti iskää ja välillä juoksen B-veljen kanssa. Mutta enimmäkseen kävelen iskän vieressä tai alle kuuden metrin päässä.

 Veljen keppi!!!

Tässä kuvassa juostiin veljen kanssa mettämäki-treeniä. Iskä ei juoksuttanut, me juostaan ja hoidetaan treenipuoli ihan itse!

Välillä saa tällaisiakin räpsyjä otettua minusta.

Matkin kaikessa isoveljeä. Keppi on kiva, sitä täytyy kuletella aina välillä.

ISkä vaan kuvaa vaikka olisi ihan keppileikkejäkin mahdollisuus tehdä... tylsää ;)

Taputtelen välillä isoveikkaa päähän. Ei se silti anna keppiä mulle kuin joskus. Mutta silloinkin se vaan leikkii sillä mun kanssa.

Meillä syödään sitten tosi nätisti. Mun tekis hirmuisesti mieli päästä isoveljen kupille, mutta olen tottunut jo syömään omasta kaiken.